Näin kesytät lohikäärmeesi

Näin kesytät lohikäärmeesi – Pahoista paikoista uusiutuviin tarinoihin

Osallistuin syksyllä Laurean pienyrittäjille tarkoitetun Toivo&Tee -hankkeen pahoista paikoista uusiutuviin tarinoihin “in crisis campiin”, jossa rakennettiin omaa yritystarinaa erilaisten tarinallisten menetelmien kautta. Yhtenä osana työpajoja oli myös valokuvaus, jonka upea Pirre Toikkanen (Aikataide) toteutti kanssani. Pirre on voimauttavan valokuvauksen menetelmäohjaaja, joka on muuten koulutus, mikä minuakin on kiinnostanut. Olikin siis erityisen merkityksellistä päästä kokemaan se itse! In crisis campista vastasi ihana Päivi Rahmel (kasvunpaikka) valtavan menetelmäosaamisensa kanssa.

Kiitos näille upeille naisille!

Kokonaisuus oli kaikenkaikkiaan todella hyvä ja voimauttava ja sen aikana sain valtavasti oivalluksia itsestäni ja yrityksestäni. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet todella haastavat ja samaan aikaan todella opettavaiset. Ilman tätä “kriisiä” en varmasti edelleenkään olisi löytänyt näin lähelle sitä, mitä todella haluan tehdä.

Tässä minun yritykseni tarina.

Näin kesytät lohikäärmeesi

Olipa kerran ihan tavallinen nainen, joka eräänä päivänä kyllästyi kulkemaan kädet ja jalat sidottuina näkymättömin kahlein. Nainen oli oikeasti supersankari, muttei vain ollut uskaltanut näyttää voimiaan oikein kenellekään, ettei häntä vain syötettäisi lohikäärmeelle, jonka olemassaolo tuntui varjostavan kaikkien elämää. Pikkuhiljaa supervoimatkin olivat ajan saatossa hukkuneet yksi kerrallaan.

Lukuisista yrityksistä huolimatta kukaan ei ollut vielä onnistunut kesyttämään tuota lohikäärmettä, joka puhkui sieraimistaan negatiivisten ja rajoittavien uskomusten tulta. Noiden uskomusten voima oli niin valtava ja painostava, että rohkeimmatkin yritykset olivat taipuneet sen voimasta.

Nyt nainen oli kuitenkin niin kyllästynyt lohikäärmeen ahdistavaan puhinaan, että päätti toimia. Hän lähti matkaan kohti lohikäärmeen pesää. Matka oli pitkä ja vaikea, mutta siitä huolimatta nainen jatkoi kulkuaan.

Matkan varrelta hän löysi myös kadonneet supervoimansa takaisin yksi kerrallaan;

Sarjainnostus antoi pulppuilevaa energiaa, joka tarttui muihinkin ja apuvoimia kertyi mukaan taistoon.

Luovuus tarjosi uusia näkökulmia, joiden avulla lohikäärme olisi helpompi kukistaa.

Herkkyyden avulla lohikäärmeen seuraavat siirrot olisi helpompi aavistaa.

Henkisyys taas antoi naiselle sekä siivet, että valon, joka valaisisi pimeimmänkin luolan.

Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja lohikäärmeen läsnäolon saattoi aistia jo kilometrien päästä. Kurkkua kuristi ja samalla pelotti näyttäytyä näiden kaikkien supervoimien kanssa, mutta siitä huolimatta nainen jatkoi matkaansa.

Kun hän oli jo aivan lähellä, saattoi hän tuntea lohikäärmeen painostavan hengityksen kaikkialla ympärillään. Varovasti hän nosti katseensa ja katsoi lohikäärmettä suoraan silmästä silmään huomaten, että se olikin vain peili.

Kaiken tämän ajan nainen olikin taistellut jotain sellaista vastaan, joka olikin ollut koko ajan hänessä itsessään. Siitä päivästä lähtien hän kantoi tuota peiliä aina mukanaan, eikä lohikäärme enää puhkunut pelosta. Se oli löytänyt turvaan rakkauden ja hyväksynnän luo.

Nainen oivalsi, kuinka tärkeää on keskittyä vaalimaan omia supervoimiaan, uskaltaa näkyä ja löytää yhteys itseensä. Aina näiden asioiden löytäminen ei onnistu yksin tai voi tuntea olevansa jumissa ilman suuntaa. Silloin kannattaa kutsua apuun tämä arjen supersankari. Hän voi tuon peilin avulla peilata myös sinulle sinun supervoimasi, auttaa suunnittelemaan reittisi perille. Hänen luokseen voit tulla juuri sellaisena kuin olet ja näin sinäkin opit kesyttämään lohikäärmeesi.

Olisipa kiva kuulla millaisia ajatuksia tarina sussa herättää?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *