Mikä auttoi minua palautumaan uupumuksesta?

Mikä auttoi minua palautumaan uupumuksesta?

Viimeaikaiset uutisoinnit Vastaamon tietomurron ympärillä ovat saaneet minutkin pohtimaan sitä, miksi kaikkien mielestä mielenterveyden hoitaminen ei ole aivan yhtä normaalia kuin fyysisen terveyden hoitaminen. Olen itse ollut uupunut moneen kertaan, kuitenkaan tunnistamatta ja kohtaamatta sitä itsessäni ennen kuin oli pakko.

Toimintatapani uupumuksen ja väsymyksen selättämiseksi oli vaihtaa maisemaa (oli kyseessä sitten työ tai joku muu elämäntilanne jonka ympärille uupumus kietoutui). Maiseman vaihtaminen toki toi uusia näkökulmia ja haasteita, joiden alle hautasin uupumukseni (ja tunteeni) huolellisesti. En osannut hakea apua, ennen kuin tilanne meni niin sanotusti liian pitkälle. Maton alle lakaistut palaset olivat muodostaneet niin valtavan kasan, ettei sen yli enää päässyt vaan oli pakko alkaa sortteeraamaan sitä kaikkea.

Minun tarinani ja palautumiskeinoni

Vähän yli kaksi vuotta sitten löysin itseni taas tilanteesta, jossa huomasin olevani taas todella poikki, eikä työ sujunut ollenkaan, vaan kaikki tuntui kaatuvan päälle. Olin opiskellut aikuisiällä lapsuuteni haaveammattiin opettajaksi ja ehkä siksi tilanne tuntui minusta vielä raskaammalta. Tätähän minä halusi tehdä! Jostain syystä, en kuitenkaan lähtenyt normaalin toimintatapani mukaisesti vaihtamaan työpaikkaa (tai alaa) vaan päätin jäädä tilanteeseen katsomaan mitä se minulle antaisi. Kesäloma ei todellakaan palauttanut minua töistä, vaikka se olikin onnistunut ja olin ottanut jopa ylimääräistä palkatonta lomaa, koska olin niin väsynyt. (väsynyt mieleni myös syytti itseäni tilanteesta vielä lisää) Palatessani loman jälkeen töihin, tunsin itseni edelleen todella uupuneeksi, mutta jatkoin silti arjessa puskemista tuntemuksistani huolimatta. Kunnes eräänä kauniina päivänä en yksinkertaisesti vain enää jaksanut ja työkaverini lähetti minut työterveyteen, kiitos siitä.

Ensimmäiset sairausloma viikot menivät tilanteen ihmettelyyn ja hyväksymiseen, joka otti todella kauan aikaa. Olin kyllä osannut olla myötätuntoinen muita kohtaan, mutta itsemyötätunto oli todella hukassa. Siitä alkoi pitkä ja hidas kuntoutuminen, joka jatkuu osittain edelleen. Uupumus oli nimittäin vaikuttanut myös fyysiseen terveyteeni, enkä halua edes ajatella millaista tuhoa se olisi saanut aikaan, jos minua ei olisi pysäytetty. Kävin puhumassa asiasta työpsykologin kanssa muutaman kerran, mutta muutoin kuntoutin itse itseäni. Jos B-lausunnon saaminen olisi ollut yhtään helpompaa, olisin todellakin sen hakenut ja aloittanut psykoterapian.

Näillä keinoilla kuntoutin itseäni:

  • Restoratiivinen jooga auttoi parasympaattista hermostoani palautumaan. Sympaattinen hermostoni kävi nimittäin aivan ylikierroksilla (lihaskrampit, elohiiret, lihasväsymys, ärtyneisyys, hajamielisyys, jatkuvat flunssat, jne.). Silloin unikaan ei välttämättä palauta, vaikka nukkuisikin tuntimäärällisesti tarpeeksi. En kyennyt vuoteen tekemään mitään muuta kuin restoratiivista harjoitusta, koska kehoni ei vain hyväksynyt muuta.
  • Luonto ja luonnossa liikkuminen oli valtavan terapeuttista. Syksyinen luonto tarjosi vielä kauniilla tavalla esimerkin irtipäästämisen merkityksestä ja salli minunkin hidastaa ja olla hidas. Luonnon voima on uskomaton ja meillä Suomessa neljä vuodenaikaa antavat jokaiselle tilaa olla sellainen kuin on ja löytää oma kohtansa. Myös eteeriset öljyt antoivat paljon tukea tunnetasolla.
  • Kylmäaltistus ja avanto auttoivat kehoa ja mieltä olemaan läsnä hetkessä. En tiedä parempaa mindfulness-harjoitusta, eikä terveysvaikutuksiakaan kannata unohtaa. Aloitin yhdestä hengityksestä ja pidensin pikkuhiljaa vedessä olo aikaa.
  • Ravinto ja vitamiinit olivat entistä tärkeämpiä, sillä väsynyt kehoni oli herkempi sairastumaan myös fyysisesti. Lisäksi pitkittynyt stressi oli kuluttanut rautavarastoni tyhjiksi ja ferritiiniarvo oli vain 15. Purkkivitamiinien lisäksi tein mehuja päivittäin ja yritin syödä monipuolisesti ja tarpeeksi. (syöminenkin oli unohtunut jatkuvan suorittamisen jalkoihin) Ihana ystäväni Maria Hyvä olla -kaupasta auttoi valtavasti ravintoasioissa (ja tietysti myös henkisesti).
  • Ystävät ja läheiset, joille kannatti puhua, vaikka välillä ego meinasi siitäkin syyllistää.

Minkä oivaltaminen omassa uupumuksessani on ollut minulle merkittävää?

  • Itseni hyväksyminen ja riittävyyden kokeminen. Emme koskaan voi kokea riittävämme muille, jos emme ensin hyväksy itseämme ja koe riittävämme itsellemme sellaisina kuin olemme. Välillä sen oivaltamiseksi täytyy sukeltaa syvällekin, mutta tärkeintä on että sen tekee.
  • Kehomieli (tai tunnekehoyhteys) ja kehon viestien kuunteleminen. Olin aloittanut opinnot Lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajaksi juuri ennen uupumustani ja uskon sen avanneen yhteyden itseeni, joka mahdollisti luultavasti koko asian oivaltamisen. Kehomme viestii meille monin tavoin erilaisista asioista, ensin lempeästi kuiskimalla, mutta tarvittaessa kovemmin ottein, jos sen viestejä ei suostu kuuntelemaan. Kehomme on upea kokonaisuus, joka ansaitsee kiitosta ja arvostusta ihan joka päivä. Tätä harjoittelen edelleen.
  • Yhteys sisäiseen lapseen löytyi todella myös opintojen myötä ja se osaltaan mahdollisti sen, että sallin itseni olla heikko ja haavoittuva. Meillä kaikilla on lapsuudesta erilaisia vaille jäämisen kokemuksia ja tunnelukkoja, joihin tutustuminen voi avata paljonkin sitä, miksi käyttäydynne tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla.
  • Rajat. Tätä ei voi tarpeeksi alleviivata. Rajojen asettaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä vain sinä tunnet ja tiedät omat rajasi. Rajojen asettaminen on vahvasti yhteydessä vihan tunteeseen, sillä viha auttaa asettamaan rajoja. Jos siis rajojen asettaminen (itselle tai muille) tuntuu vaikealta, kannattaa tutkia myös millainen on suhteesi vihantunteeseen.
  • Mikä on minulle merkityksellistä? mitä haluan tehdä? Tätä pohdin paljon palatessani takaisin töihin. Halusin kyllä tehdä työtäni, ja samaan aikaan ymmärsin, etten voinut tehdä sitä niissä raameissa ja olosuhteissa, joissa sitä tehdään. Kokeilin vielä vaihtaa työpaikkaa vain todetakseni, että vika todella oli rakenteissa joihin minulle ei ollut muuta vaikutusmahdollisuutta kuin jaloilla äänestäminen.
  • Omien voimavarojen ja vahvuuksien etsiminen ja löytäminen alkoi viimeistään kun päätin lähteä pois varhaiskasvatuksen opettajan työstä ja pohdin mitä haluaisin tehdä. Valmentajaopinnoissa näitä asioita on vielä syvennetty ja valmennuksen avulla niihin voi myös syventyä.
  • Miten minä palaudun? Tämän äärelle oli pakko pysähtyä, sillä ymmärsin, etten enää voisi haluaisi päästää itseäni siihen jamaan, jossa olin ennen sairauslomaani. Lisäsin palautumisen tapoja arkeeni ja herkistin hälytyskellojani sille, jos alkaisin karsia niistä. Kokemukseni mukaan nimittäin alamme luopua ensimmäisenä juuri niistä asioista, joita eniten tarvitsemme. Uupunut ja stressaantunut mieleni ei sallinut minun palautua, vaan käski suorittaa entistä enemmän.

Pidä siis huolta itsestäsi ja pyydä apua kun sitä tarvitset. Hyvinvointi on kokonaisuus, josta huolehtiminen on kokonaisuudessaan tärkeää. Mielenterveyden hoitaminen on yhtä luonnollinen ja tärkeä asia kuin fyysisenkin terveyden hoitaminen. Jos jokin askarruttaa tai haluat jutella, niin laita viestiä vaikkapa somessa, niin jutellaan. Et ole yksin!

Rakkaudella, Emma

P.S. Kun palasin töihin käytin paljon harjoitusta, joissa asetin asioita erivyöhykkeille: Keskellä olen minä, ympärilläni on vyöhyke, johon voin vaikuttaa, seuraavaksi on vyöhyke, johon voin vähäisesti vaikuttaa ja viimeisenä vyöhyke johon en voi vaikuttaa. Uloimman kehän asiat voin ainoastaan hyväksyä tai mahdollisuuksien mukaan hankkiutua niistä eroon.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *